Luin Tekniikka&Taloudesta (kyllä, minä luen sitä) onnellisuustutkimuksesta. Siinä sanottiin, että menestys on sitä, että saa mitä haluaa. Mutta onnellisuus on sitä, että haluaa, mitä saa.

Se on minusta hyvin sanottu.

Keskustelin taannoin kaverini kanssa elämän tavoitteista ja hän halusi nimenomaan olla menestynyt. Minä haluan olla onnellinen. Olen nimittäin huomannut, että ihminen haluaa aina uusia asioita, joten menestys karkaa käsistä aina kauemmaksi. Kun on se kiinnostava vakityöpaikka, omakotitalo, insinöörimies, tyttö-poika-lapset, kultainen noutaja ja farmarivolvo, niin mitä sen jälkeen tarvitaan, jotta voi sanoa itseään menestyneeksi? Tietysti paremmin palkattu vakituinen työpaikka, isompi omakotitalo paremmalta paikalta, rikkaampi insinöörimies, lahjakkaammat lapset, hienostuneempi koira ja bemari. Ja mitä sen jälkeen tarvitaan?

Niinpä menestys on aina jotain, mitä muilla on. Tai itsellä on verrattuna muihin tuttuihin. Menestys on sitä, että vertaa itseään muihin. Aina on menestyneempiä, mutta suomalainen voi kai aina sanoa, että on myös huonommin menestyneitä.

Minä en halua määrittää omaa elämääni sen mukaan, mitä muut ovat tai tekevät.

---

Minä keskityn siis onnellisuuteen. Onnellisuus on nimittäin sellainen juttu, että kukaan ei voi ottaa sitä minulta pois. Kukaan ei voi tulla minulle sanomaan, että on onnellisempi kuin minä. Onnellisuutta ei näet voi verrata. Jos sanon, että olen maailman onnellisin ihminen, ei kukaan voi sanoa, etten ole. Hän voi vain sanoa, että kokee itsekin olevansa planeetan onnellisin. Ja niin meitä olisi kaksi onnellisuudestaan yhtä varmaa ihmistä.

---

Jos onnellisuus on sitä, että haluaa sitä, mitä saa, niin onnellisuudessa on kyse jossain määrin aina tyytymisestä ja kohtuullisuudesta.

Eräs ystäväni on sitä mieltä, että hän ei tyydy. Hänen mielestään tyytyminen merkitsee kompromissia ja toiseksi parasta. Hän haluaa parhaimmat, täydellisen ihmissuhteen, täydellisen kumppanin, hienoimman ja halvimman asunnon ja työn, jossa on aina vain hauskaa. Arvatkaa vain, onko hän onnellinen? Ei ole.

Täydellisyyttä metsästäessään hän on kovin epätoivoinen. No vähemmästäkin. Täydellisiä ihmissuhteita ja kumppaneita ei ainakaan ole edes olemassa. Ja jos sellaista etsii, niin saattaa monta todella hyvää mennä sinä aikana ohi. Ja se tekee ihmisen surulliseksi ja epätoivoiseksi.

Ei uskalla tehdä valintoja, kun tuntee, että jokainen valinta on epätäydellinen. Eikä epätäydellistä voi valita.

---

Minä olen valinnut parhaimmat niissä rajoissa, missä minulla on varaa valita. Ja onhan minulla ollut varaa valita! Sentään fiksu, mukava ja mukiinmenevä nainen. Tiedän kuitenkin rajani. On varmasti kauniimpiakin laukkuja kuin kaapissa olevat, mutta niihin minulla ei ole varaa. Ja on varmasti upeaa asettaa itselleen tiukat aikatavoitteet maratonilla, mutta niihin ei näillä geeneillä ja harjoitusmäärillä ole mahdollisuuksia. Niinpä olen onnellinen ja ylpeä siitä, mitä minulla on.

Totta kai haluan asioita, joita minulla ei nyt ole. Mutta yritän pitää mielessä, että menestys ei saa syntyä onnellisuuden kustannuksella. Haluan asioita ja koen itseni menestyneeksi, jos ponnistelujen avulla se saavutan. Mutta jos en saavuta, ajattelen, että olenpas kuitenkin erittäin onnekas nainen.

Onnellisuuden päälle on hyvä rakentaa menestystä.

- S.