Päivän lööppi: Puolet naisista haluaa enemmän seksiä.

Lööppi sinänsä ei havahduttanut tai yllättänyt. Totta varmasti.

Minut lööppi sai lähinnä miettimään, mitä mieltä on se toinen puolikas. Kuuluvatko he siihen ryhmään, josta yleensä puhutaan? Puolet naisista ei haluaisi seksiä niin usein! Puolet naisista pihtaa!

---

Mikä on oikea määrä? Milloin naisesta tulee pihtari? Ja milloin hänestä tulee seksihullu?

Kyse on kai aina siitä, miten naisen halut suhtautuvat hänen miehensä tai partnerinsa haluihin. Joku on joskus sanonut, että nymfomaani on miehen keksimä termi naiselle, joka haluaa useammin kuin hän itse.

Kyse on ehkä ikiaikaisista tabuista: miehen pitää aina olla aktiivisempi kuin nainen.

Herätkää pahvit! Millä vuosituhannella te elätte?

---

Suhtaudun naisen pihtaamisesta kitiseviin miehiin kuin kitiseviin lapsiin. Lapset lopettavat kasvaessaan kitinänsä. Nämä ruikuttavat miehet vain yleensä muuttuvat hullummiksi.

Minusta kitisevillä miehillä olisi peiliin katsomisen paikka. Miksi naisesta on tullut sellainen? Vai onko hän aina ollut sellainen?

Jos naisesta on tullut sellainen, niin onko miehellä osuutta asiaan? En väitä, että syy on aina miehessä, mutta ei se ole aina naisessakaan. Totuus löytynee jostain puolivälistä ja sillloin ratkaisukin löytyy jostain puolivälistä. Ja kitinä ei ole se ratkaisu. Vielä vähemmän se on yhden tai kuudensadan yön hoito, jolle voi uikuttaa omaa surkeaa kohtaloaan.

Jos nainen on aina ollut naisena enemmän sellainen äiti-madonna-tyyppi, niin miehen on turha odottaa, että hän 15 vuoden yhteiselon ja parin muksun jälkeen sen innokkaammaksi muuttuu. Yleensä käy päinvastoin. Ja jos mies on valinnut itselleen pyhimyksen naiseksi, niin ei kai se naisen vika ole? Pitää miettiä, mitä haluaa, sillä sen voi aina saada! Jos naisessa ei miehen mielestä saa olla ripausta "hutsua", niin turha luulla, että nainen keksii mielikuvituksellisia virikkeitä petielämään. Silloin riittää pimeässä ja peiton alla, koska muu on aivan liian "tuhmaa".

---

Ihmiset valitsevat joskus väärin. Ei siinä mitään. 20-vuotiaana harvoin on sellaista kokemuksen tuomaa viisautta ja itsetietämystä, että osaisi tehdä parhaita mahdollisia valintoja. Mutta ihmiselämässä on se hyvä puoli, että useimmissa asioissa voi tehdä uusia valintoja. Vanhoja ei saa aina pois pyyhityiksi. Eikä se ole tarkoituskaan.

Edessämme avautuu koko ajan ovia, joista osan avaamme ja astumme eteenpäin. Ja astuessamme eteenpäin samalla suljemme joitakin ovia takanamme. Mutta siinäkin tapauksessa uusia ovia tulee vastaan.

Kurjaa elämäänsä uikuttavat ihmiset ovat niitä, jotka eivät koskaan rohkene avata ovia ja astua niistä sisään. He ovat pelkureita. He ovat kerran erehtyneet eivätkä siksi uskalla tehdä mitään. He seisovat paikoillaan lamaantuneina. He eivät kykene korjaamaan asioita puhumalla tai tekemällä. Ajan kuluessa he katkeroituvat.

He eivät kykene parantamaan joko elämäänsä, parisuhdettaan, työtään tai ulkonäköään. Ja sehän ei tietysti  ole oma vika. Se on sen naisen syy, joka ei anna.

- S.