Minulle tulee joskus mieleeni, että minua kuvataan johonkin hauskimmat kotivideot -ohjelmaan. Tai piilokameraan. Olen hullumagneetti ja känniääliöimuri. Seuraani lyöttäytyvät usein ne, joilla ei ole kaikki ihan kotona.
Kun niin käy, vilkaisen tavallista tarkemmin ympärilleni. Näkyykö kameroita? Onko käynnissä teatterikorkeakoululaisten katuperformanssi ja minut on valittu jotenkin osalliseksi taidepläjäykseen? Valitettavasti, tai ehkä onneksi, kameroita ei ole näkynyt. Ihan ovat aitoja sekopäitä kaikki olleet.
---
Selasin joskus R-kioskilla lehtiä ja ihmettelin, kun vieressä joku mumisi itsekseen. Luulin hänen ensin juttelevan jollekin. Kyllä hän juttelikin. Minulle. Nainen toisteli kiivaasti: yök, miten kamala polkkatukka, kamala polkkatukka, yök miten kamala polkkatukka... Vilkaisin ympärilleni. Olin ainoa polkkatukkainen. Kiva. Kun kävelin ulos, nainen viiletti kohta täysiä ohitseni ja huusi mennessään vielä, että kyllä on kamala polkkatukka. Kiva.
---
Metroasemalla kiinnitin kerran huomiota nuorehko miehen silmiin ja toetsin, että on aineissa tai muuten vaan sekaisin. Varmuuden vuoksi siirryin laiturilla hänestä mahdollisimman kauas, jotta hullumagneettini teho ei enää ulottuisi. Kyllä se ulottui. Metron saapuessa paikalle, mies viiletti samaan vaunuun kanssani. Ja istui vastapäätä minua, kuinkas muuten.
Suljin silmäni. Olen todennut, että se on usein paras tapa välttyä joutumasta osalliseksi performanssiin. Tässä tapauksessa se ei riittänyt.
Hetken kuluttua mies koputti minua polveen. Aukaisin silmäni. Hän kysyi: katsoitko viime yönä pyllynpyöritystä?
Paha paha, minulta oli juuri jäänyt pyllynpyörityksen tuorein jakso näkemättä, joten meillä ei ollut yhteistä keskusteltavaa sen enempää. Seuraavalla pysäkillä mies myös poistui.
---
Sitten on näitä, jotka vaan ovat ottaneet pari... kymmentä liikaa.
Sellaiseen törmäsin eilen. Kahdesti.
Olin ystäväni kanssa nauttimassa kuohuviinilasillista ja lähdin käymään naistenhuoneessa. En ollut varma, onko kyseessä ns. yksiömalli vai rivitalovessa. Eikä lukosta nähnyt, onko ovi lukossa vai auki, joten kokeilin kahvaa kerran. Lukossa oli. Sitten sekunnin päästä ovesta ryntääkin kyynärpäät ojossa minua päin nainen ja sähähtää minulle, että oli sulla sitten saatanan kiire vai mitä!
Mullehan ei ruveta. Kun nainen asettui viereiseen pöytään istumaan ja olin itse toipunut tästä väkivallan kohteeksi joutumisesta, kävin kysymässä häneltä, että mikä hänen ongelmansa oli. Hän katsoi minua kiihkoisin silmin ja huusi, että älä rupee saatana. En sitten ruvennut. Menin sinne vessaan.
Kun tulin vessasta, hän oli onneksi poistunut ravintolasta.
Tämä siis tapahtui puoli seitsemän aikaan.
---
Kotimatkalla seitsemän aikaan samaan junavaunuun auhtautuu nuorehko, mutta varsin elämää nähnyt nainen. Ja melkein selvin päin. Toinen silmä oli sitä mieltä, että pitäisi ottaa pienet kauneusunet. Mutta toinen silmä oli sitä mieltä, että bileethän ovat vasta alkamassa. Toinen silmä kiinni ja toinen auki tämä nainen terrorisoi koko junavaunua. Myös mielentila vaihteli sammumispisteen ja riehakoinnin välillä.
Osansa naisen käytöksestä sai ensin ulkomaalainen mies, joka ei onneksi ymmärtänyt sanaakaan naisen söpötyksestä. Minulle nainen vain huuteli haistavittua. Tällä kertaa pääsin vähällä. Hulluimurini patterit alkoivat ilmeisesti olla lopussa.
- S.
Kommentit