Mainokset ja etenkin niiden iskulauseet ovat piinallisia. Ne ovat piinallisia siksi, että ne muistaa vielä vuosikymmentenkin kuluttua.

Olen varma, että copywritereiden pirullisena ajatuksena ei ole kehittää nerokkaan nokkelia sloganeita. He haluavat synnyttää värssyjä, jotka muistaa ala-asteikäisestä hoitokotiin saakka. Vielä hampaattomana mummonakin, siinä vaiheessa, kun ei enää muista lastensa nimiä, tulee mieleen renkutus: Sinäkö se oot? Niin monen vuoden jälkeen, muistatko mua?

---

Mainoksissa ei useinkaan ole mitään järkeä. Mutta eipä ole sanonnoissakaan.

Eilen jo viittasin aika hoitaa -sanontaan. Aika ei ole omassa elämässäni hoitanut mitään muuta kuin karismarypyt silmäkulmiin. Ihan olen itse joutunut hoitamaan asioita. Pitää varmaan reklamoida neiti Ajalle, kun ei ole järjestellyt elämääni.

Ystäväni kanssa yhdessä inhoamme myös hiljaa hyvä tulee -sutkautusta. Kokemuksemme mukaan hiljaa tulee vain hitaasti. Ei siis yhtään sen paremmin kuin rivakasti toimienkaan. Olen vakuuttunut, että tämä sanonta on saamattoman flegmaatikon keksimä puolustuspuheenvuoro.

Flegmaatikon sielunveli on keksinyt sanonnan: Se joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. On parempi olla tekemättä mitään, ettei tekisi vaan virheitä? Käsi sydämelle - oletko joskus kuullut mestariviulistista tai maailmanennätysnaisesta, joka olisi puolivahingossa tullut mestariksi? "Ihan ukkonoaa yritin opetella, ja sit vaan yht'äkkiä pukkaskin vivaldia viulusta" tai "Yritin juosta viimeisenä maaliin, mutta vahingossa tulinkin ensimmäisenä".

---

Onhan noita sanontoja myös ihmissuhderintamalle. En ihmettele, että puolet avioliitoista päätyy eroon, jos suomalaisia sanontoja pidetään ohjenuorona.

Kaikkien mykkäkoulunpitäjien ohjenuorana on varmaankin toiminut sanonta: Vaikeneminen on kultaa. Itse olen todennut vaikenemisen kullan arvoiseksi vain silloin, kun suusta on loikkaamassa sammakko. Ehkä joidenkin suussa asuu niitä enemmänkin?

Kissanomistajana olen mietiskellyt myös sanontaa: Kissa kehumalla elää. Meidän kisut elää katkaravuilla. Mutta kyllä ne kehuista tykkäävät. Sen sijaan kokemukseni mukaan juuri ihmiset elävät kehuilla. Ei ole sellaista asiaa, joka ei hoituisi, kun kehuu tai sanoo kauniisti. Ei ole sellaista ihmistä, joka ei ilahtuisi näteistä sanoista, jonka päivää ei kehu piristäisi ja joka ei yltyisi ihmetekoihin kehujen kannustamana.

---

Jos on sanonnoista huolimatta saanut parisuhteensa kukoistamaan, täytyy muistaa, että Kel' onni on, se onnen kätkeköön. Älä vaan iloitse onnestasi muiden kuullen tai nähden tai se otetaan sinulta pois. On parempi vähätellä siippansa luonnetta sukujuhlissa kuin kertoa, kuinka hyvä mies se on. Näin ei kukaan ainakaan arvaa, että olet onnellinen. Jos samalla valitat elämästäsi vähän muutenkin, työkiireistä jos ei muuta, niin onnesi on takuuvarma.

Sama järjen jättiläs on varmaankin tuottanut myös sanonnan: Itku pitkästä ilosta. Mitä iloisempi olet ollut ja mitä pidempään, sitä lähempänä on surun päivät! Jos olet tämän viikon ollut hymyssä suin, niin odotas ensi viikkoon! Jokainen terve ihminen tajuaa, että itku kuuluu elämään siitä riippumatta, miten iloinen olet sitä ennen ollut. Juu, itku tulee varmasti onnen päivien jälkeen. Mutta yhtä varmasti se tulee myös tasaharmaiden zombie-kausien jälkeen.

---

On toki olemassa lyömättömiäkin sutkautuksia:

Se joka haluaa, keksii keinot. Joka ei halua, keksii selitykset.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

- S