Urheilulääkäri antoi luvan aloitella juoksemista varovaisesti maaliskuussa, jos säät sallivat. Liukkaankelinharjoituksia hän ei suositellut. Pahalta nyt näyttää ulkojuoksun suhteen sään puolesta, mutta ehkä uskaltaudun tällä viikolla juoksumatolle...

Olen luvannut itselleni, että aloitan maltillisesti. Vaikka juoksu tuntuisikin hyvältä, niin en ahnehdi liian pitkiä lenkkejä. Ja aluksi juoksen kerran viikossa, siitä sitten varovaisesti lisään lenkkien määrää ja pituutta. Ja olen myös vannonut, että puolimaratonille en tänä vuonna tähtää. Tämän vuoden valttina on maltti ja lihashuolto.

Näkis vaan. Kävin jo Sepon keskustelupalstalla vähän fiilistelemässä.

Mieleni tekisi tänne: http://www.suvi-ilta.fi/epages/Suviilta.axl/?ObjectPath=/Shops/Suviilta

---

Koska pitkät matkat ovat poissa laskuista, on mielessä kajastellut kymppien vetäminen useampaan otteeseen. Viime vuonna puolimaratonilla oli kympin väliaikani 56 minuuttia. Siitä on tietysti mahdollisuus napsia minuutteja pois, sillä puolikas aloitetaan sillä vauhdilla, että jaksaa loppuun asti.

Kuinkahan paljon sitä uskaltaisi asettaa tavoitteeksi kympille, jos juoksisi ekan kisan touko-kesäkuussa? Menisikö 52? Tavoitteen pitää olla riittävän kova, jotta se haastaa, mutta sen verran realistinen, että hyvällä harjoittelulla hyvänä päivänä siihen on mahdollisuus.

---

Tämä kaikki on käynyt mielessäni siis nyt, kun takana ei ole vielä ensimmäistäkään juoksukilometriä ja rasitusvamman tilanne on täysi arvoitus.

Onko optimismi hulluutta? Eikö pessimisti pety?