On olemassa high maintenance- ja low maintenance -naisia. Ja kai miehiäkin. Osa vaatii jatkuvaa huomiota ja suosionosoituksia, jotta pysyvät tyytyväisenä. Jos bravo-huutojen määrä ei miellytä, on suhteessa tai miehessä jotain vikaa. Se antaa syyn urputtaa tai motkottaa, mikä on ehkä historian eniten toistettu ja eniten epäonnistunut tapa muuttaa toista ja toisen käyttäytymistä. Tai sitten se antaa syyn ja oikeutuksen hemmotella itse itseä. Jos toinen ei tuota minulle hyvää mieltä tarpeeksi, niin minäpä shoppailen itseni onnelliseksi!
Olisi jotenkin mukavaa ajatella, että olisi itse jostain siitä välimaastosta. Eipä ainakaan erottuisi joukosta suuremmin. Ja se on turvallista. Pikkulinnutkin viihtyvät parven keskellä, koska sinne ei haulikko tai haukka osu niin helposti.
---
Oikeasti taidan kuitenkin olla sitä helposti ylläpidettävää sorttia. Onkohan se huono asia? Kertooko se siitä, että tyydyn vähempään kuin mitä ansaitsen? Tai etten pidä puoliani ja vaadi oikeuksiani? Sata kiloa huomiota minulle nyt ja heti!
Enpä tiedä. Ehkä se kertoo enemmän siitä, etten ole niin kauhean romanttinen? Kiusaantuisin, jos mies julkisesti osoittaisi minulle hellyyttään enemmän kuin kädestä pitämällä tai nopeasti muiskauttamalla. En myöskään inhoa mitään niin paljon kuin lässytystä, jos se kohdistuu keneen tahansa yli 1-vuotiaaseen.
---
Tiedän tyyppejä, joiden ääni muuttuu hunajaksi joka kerran, kun oma mies (tai nainen!) on puhelimen toisessa päässä. Minusta se on vaan ällöttävää. Aikuiset ihmiset herran jestas! Säästäkää nyt ainakin minut sen kuulemiselta ja menkää lepertelemään jonnekin suljettuun tilaan! Joskus puheenaihe on hyvinkin arkinen kauppalistan läpikäyminen, mutta sekin pitää söpöttää läpi kuin rakkasrunoa lukisi. "Muistathan nyt kulta tuoda sit maitoa, niin. Juu, ja jotain hyvää kans. Viitsisistäetsäviitsis ostaa kans leipää, kun se on loppu, niin". Hellittelynimiä ei pitäisi lausua vieraiden kuullen. Kamalin kuulemani on nälkäkuikka. Oikeasti!
Paljon mielummin kuuntelisin julkisissa tiloissa vaikka pariskunnan riitaa kuin lepertelyä. Siinä sitä olis mielenkiintoa! Kumpi argumentoisi paremmin? Kuka on niskan päällä? Päästäänkö sopuun?
---
Suhteen alkuaikoina romanttisuus merkitsee eri asioita kuin myöhemmin. Aluksi romanttisuus on kivoja pikku tekstareita kesken työpäin. Sähköpostiviestejä. Kukkia! Yllätyksiä!
Toki niitä tulee joskus myöhemminkin, mutta tahti harvenee. Mutta sitä yllättävämpiä ne kyllä ovat. Jos kesken työpäivän saa herkän viestin, on ensimmäinen ajatus, että sillä on töissä hiljaista...
---
Kyllä minäkin romantiikasta jotain ymmärrän. Omalla tavallani. Minusta vaan on erittäin romanttista, että mies lähtee kanssani lenkille. Hän ei ole niin kovin innostunut juoksusta, mutta lähtee minulle seuraksi, kun tietää, miten tärkeää se minulle on.
- S.
Kommentit