Onko olemassa sääntöjä sen suhteen, mitä eron jälkeen kuuluu tehdä ja mitä ei?
Ihmiset tuntuvat välillä toimivan joko mustasti tai sitten valkoisesti, mutta harmaa-alue tuntuu olevan kovin kapea. Tai sitten harmaat eivät vaan pidä ääntä itsestään.
---
On helppo arvata, että mustalle alueelle mennään, jos exää vakoillaan, häntä tervehditään keskisormella, lasten tai muiden viattomien kuullen ladellaan asioita, jotka kuuluisivat vain ex-pariskunnan keskinäisiin keskusteluihin tai exää häiriköidään kymmenin puhelinsoitoin, tekstarein tai meilein päivässä.
On helppo myös arvata, mistä nämä epäkypsät reaktiot syntyvät. Kypsymättömyydestä, katkeruudesta ja kateudesta. Siitä sopasta syntyy vihaa, jota viskellään syyllisten ja syyttömienkin päälle.
---
Ymmärrän, että erotessa ihmisestä voi nousta pintaan asioita, piirteitä ja tunteita, joita ei ole pitkässäkään suhteessa koskaan nähnyt. Kiltistä perheenisästä voi paljastua yllättäviä piirteitä. Niistä voimme lukea sanomalehtien uutispalstoilta.
Mutta uskon myös, että kriisissä totuudet paljastuvat. Helppohan se on kilttiä näytellä niin kauan kuin asiat menevät niin kuin itse haluaa, niin kauan kuin asiat ovat hyvin.
Jos ex-vaimoaan pystyy huorittelemaan jopa lasten kuullen erotessa, niin ehkä ei ole häntä todella koskaan arvostanutkaan. Tai ehkä häntä on arvostanut niin kauan kuin asiat menivät juuri oman pillin mukaan. Silloin kai vaimossa arvostettavin ominaisuus oli sen, että hän ylläpiti miehen haluamaa status quota. Rakas, sä olet ihana ihminen, kun autat pitämään kulisseja pystyssä. Sä olet vttumainen ihminen, kun tämä koti ei ole sen näköinen kuin haluaisin, tämä lihakastikekin on ihan väärin tehty eikä tämä elämä ole muutenkaan sellainen kuin tilasin!
---
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat kertoneet harrastaneensa seksiä exänsä kanssa eron jälkeen. Jos mahdollista, tämä suhtautuminen asiaan ihmetyttää minua vielä enemmän kuin exän haukkuminen idiootiksi. Miksi ihmeessä exän kanssa haluaisi olla niin intiimi?
Jos tekee mieli vielä ja synkkaa niin hyvin, niin miksi on sitten erottu? Niin puutteessa ei voi olla, että exä on paras vaihtoehto.
---
Ihmettelen myös näitä, jotka viettävät lomia yhdessä "happy family" -periaatteella. Miksi ihmeessä? lasten vuoksi? Jeesustelua, sanon minä. Jos tehdään asioita vain lasten vuoksi, niin sitten olisi ehkä kannattanut pysyä siinä liitossakin "lasten vuoksi". Teennäistä toimintaa, jossa lapset huomaavat taatusti, ettei vanhemmilla ole kivaa. Tai sitten lapset ja jompi kumpi vanhemmista vain kyttäävät koko loman ajan, että olisiko vielä saumoja saada perhe kasaan. Ja loma päättyy vain pettymykseen, kun ei palattukaan yhteen.
---
Exää ei kannata inhota, se ei tuo itselle onnea. Eikä se välttämättä tuo edes exälle epäonnea, joten hukkaan menee sekin vaivannäkö.
Exää ei kannata kuvitella parhaaksi ystäväkseen. Ex on kuin työporukassa se, jonka kanssa ei ihan nappaa työskennellä, mutta hommat täytyy kuitenkin hoitaa asiallisesti.
Exää ei kannata ajatella rakastajakseen/rakastajattarekseen. Tunnetasolla ei nappaa, mutta ihan hyvät kyydit -periaate ei toimi. Jos se toimii, niin jompi kumpi haikailee vielä vanhan suhteen perään. Hei, te tuotitte toisillenne pettymyksen jo kerran - älkää nyt idiootit tuottavako sitä pettymystä enää uudestaan!
-S.
Kommentit