Olen tullut turhamaiseksi vanhemmiten. Väärin. Olen aina ollut turhamainen, mutta on ollut rajallisesti resursseja toteuttaa turhamaisuuttani. Ei ole ollut joko aikaa tai rahaa rampata kosmetologilla tai ostaa bling-blingiä.

Tässä vaiheessa elämää on kuitenkin mahdollista hemmotella itseään. Niinpä sitä säännöllisesti harrastankin. Ei sillä, että tälläys enää ihmeempiä tuloksia tuottaisi. Rypyt eivät katoa mihinkään, vaikka kuinka hyppäsisi kasvohoidoissa. Nordtsrömiä siihen tarvittaisiin, enkä niin turhamaiseksi ole vielä antanut itseni tulla. Tosin siihen saakka eivät ne reurssitkaan riittäisi...

Sitä paitsi, tämän ikäisenä sitä olisi kursittavaa jo niin paljon, ettei sitä tietäisi, mistä pitäisi aloittaa. Parempi, kun ei aloita mistään. Olisi ikävää joutua samanlaiseen kierteeseen Michael Jacksonin kanssa.

Ensin ne törrötissit, sitten pieni laardi-imu orastaviin jenkkakavoihin. Ja kun ne olisivat kunnossa, ahteri vaikuttaisi varmaankin (vieläkin enemmän) plösähtäneeltä. Ja kun peppu olisi kiristetty, täytyisi varmaankin siirtyä naamapuoleen. Ei. Parempi, kun ei sille tielle lähde.

Sitä paitsi kosmetologilla käymiseen liittyy aina ripaus nautintoa ja itsensä hemmottelua. Minun on vaikea kuvitella, että leikkauspöydän jälkeen olo on kovinkaan hemmoteltu.

---

Onkohan turhamaisuus luonteenpiirre, vai ovatko kaikki jossain määrin hienohelmoja? Uskoisin, etttä ovat. Ihmiset vain suuntaavat turhamaisuutensa osittain eri asioihin. Toiset törsäävät korkokenkiin ja toiset elektroniikkaan. Yleensä miehet. Kun äijä haluaa tuhlata, hän marssii ja ostaa isomman lättyteeveen tai kotiteatterin. Mutta sitä ei saa sanoa tuhlaamiseksi. Se on investointi.

Investointi mihin? Itse ajattelisin, että investointi on jotain, mikä tuottaa jotain. Mistä saa aikanaan enemmän kuin mitä on alunperin sijoittanut. Tietääkseni kukaan ei ole vielä rikastunut lättyteeveen ostamisella. Päinvastoin. Jos myyt vuoden vanhan lättyteeveesi, niin et taatusti saa omiasi pois.

Sen sijaan, tiedän (naistenlehdistä) naisia, jotka ovat oikeasti investoineet kauneusleikkauksiin. Ja rikastuneet. Yleensä investointiin on kuulunut avioliitto vanhemman herrasmiehen kanssa.

---

Turha tässä on liikoja luulla enää itsestään. Kävi miten paljon lenkillä tahansa ja juoksisi keski-ikää pakoon, niin se vetää kohta vasemmalta ohi. Mutta ei se tunnu niin pahalta ajatukselta.

Mä voin oikaista kosmetologin tuolille, ottaa  rentouttavat shiatsut ja kuunnella kolmen vartin ajan, kun kosmetologi kehuu ihoani kirkkaaksi.

Eihän hän voi väärässä olla. Ammatti-ihminen sentään!

- S.