Kuolemasta on tullut massatapahtuma. Kun ihminen tai ihmisiä kuolee tapaturmaisesti tai järkyttävällä tavalla, pitää muiden ryhtyä ilmaisemaan järkytystään kollektiivisesti. Kun suomalaisia kuolee Espanjassa bussionnettomuudessa tai lomalla ollut italaialaisryhmä huristelee Suomessa moottorikelkalla junan alle, pitää kaikkien ryhtyä veisaamaan itkuvirsiä. Tai viedä kukkia tienposkeen, vaikkei tuntisikaan uhreja.
Tuorein esimerkki on nyt tämä Italiassa hukkuneiden romanityttöjen kohtalo. Aiheesta on keskusteltu ihan Hesarinkin verkkokeskusteluissa. Ja on sanottu soosoo niille, jotka eivät Italiassa ymmärtäneet keskeyttää lomaansa ja lähteä kotiin itkemään.
Jotenkin vielä ymmärrän, kun suomalaisia kuolee tai Suomessa kuollaan, niin asia voi tuntua jollain tavalla läheiseltä. Mutta että jossain joku kuolee, niin siitä vaahdotaan täälläkin. Ja heristellään sormella, jos joku meikäläinen tai heikäläinen ei ole ollut riittävän järkyttynyt asiasta.
Voi herran jestas! Jos pitäisi vetää suruhuntu päälle joka kerran, kun joku kuolee muuta kuin vanhuuttaan, niin eihän tässä muuta tarvis tehdäkään!
---
Eräs tuttu ei ollut kyennyt tekemään töitä päivään sen jälkeen, kun Suomessa oli pari vuotta sitten se bussiturma. Tiedätte kyllä, mistä bussiturmasta puhun. Ei, hänellä ei ollut tuttuja bussissa eikä hän ollut kotoisin siltä paikkakunnalta. Hän oli vain niin järkyttynyt siitä, että kolarissa kuoli ihmisiä.
No, toiset ovat empaattisempia kuin toiset. Ja minä ilmeisesti sieltä vähemmän empaattisesta päästä. Itse ajattelin hetken omaisten tuskaa. Mutta kyllä päiväni sen jälkeen jatkui ihan normaalisti. Mitä helvetin oikeutta mulla edes olisi oikeutta vatvoa asiaa ja velloa surussa, jota minulla ei edes ole - ainakaan missään tapauksessa triljoonasosaakaan siitä määrästä, mitä omaiset ja läheiset kokevat. Minä jätän suremisen niille, joilla siihen on syy ja oikeus.
---
Kun täysin sivulliset surevat, he oikeasti vain kieriskelevät jossain sellaisessa melankolian ja voitonriemun sekasotkussa. Oi kun kauheaa ja onneksi ei sattunut omalle kohdalle! Sairasta.
- S.
Kommentit