Paluu arkeen alkoi rytinällä. Pisan kone laskeutui Suomeen iltamyöhään ja kotona olimme puolen yön aikaan. Aamulla reippaasti vaan ylös ja töihin. pehmeät laskut on pelleilyä! Rytinällä arkeen vaan, sillä isot liikkeet on näyttäviä.

Italia oli jälleen ihana. Niin ihana.

Äkkiseltään en keksi siitä maasta pahaa sanottavaa, mutta en käynytkään Napolissa.

---

Reissu oli vain aivan liian lyhyt. Viisi päivää taivaassa on aivan liian lyhyt aika. Olkoonkin, että olen niitä ihmisiä (kärsimättömiä, adhd-tapauksia?), joiden mielestä mikä tahansa, mikä kestää ikuisuuden on pahasta. Jopa taivaspaikka kuulostaa siis pahalta.

---

Olimme perjantaina aamukoneella Pisassa. Ja alle tunnissa ihmeiden aukiolla. Kellotorni oli todella vino, siis todella. Melkein pelotti kävellä sen alta. Ja perinteinen kuvakin tuli otettua. Toivottavasti saan sen facebookiin profiilikuvaksi vielä tänään.

Tutuistuimme myös kastekirkkoon ja duomoon. Hienot, mutta ei mitään ihmeellistä.

Nurmella nautimme piknik-lounaan. Hiki virtasi.

Ja siitä matka jatkui sitten huristellen kohti kotikontua eli San Gimignanoa. Teimme loppupäässä mielenkiintoisia reittivalintoja ja huristelimme kyllä niin aidolla Toscanan maaseudulla kuin olla saattaa. Hyvä, etteivät jääneet rypäleet alle.

Hotellilla otimme rennosti, korkkasimme proseccot ja siirryimme uima-altaalle. Ja sen jälkeen siirryimmekin viereiseen Da Pode -ravintolaan syömään. Gnocchit olivat oikein herkullisia (ja täyttäviä) ja siipan kanipasta oli kuulemma myös hyvää.

Nautiskelimme Toscanan maalaismaisemasta koko illan. Ei ihan pöllö alku lomalle.

---

Lauantain vietimme kotikaupungissa. Taapersimme ensin päivällä kaupungille (ja takaisin) ja ihmettelimme sitä amerikkalaisturistien määrää. Kaupunki oli oikein viehko. En ihmettele, miksi se on suojeltu. Emme saaneet oikein mitään aikaiseksi, mutta otimme kulmat hyvin haltuun ja aloitimme myös jäätelökauden. Tavoitteena vähintään yksi jäätelö päivässä.

Iltapäivän vietimme taas altaalla. Ja illalla raahustimme taas kaupungille syömään. Osteriassa olimme lähes ainoat asiakkaat ja palvelu oli siksi erittäin rivakkaa. Minä söin alkupalalksi paikallisia crostineja ja päälle paikallista kania. Se maistui kanalta. Illan kruunasi maailmanmestaruustason jäätelö. Lyllersimme kotiin.

---

Sunnuntaiaamu valkeni pilvisehkönä. Olivat lupailleet ukkoskuuroja. Oikein hyvä päivä siis autoajelulle Chianti-alueella. Suuntasimme ensin Greve in Chiantiin, joka tunnetaan myös Chiantin epävirallisenä pääkaupunkina. Kävimme yhdessä Italian parhaista lihakaupoista. Sekä söimme pankilla tai pankin alla (al banco) kevyen lounaan ja jäätelön. Suuntasimme viinimuseoon, jossa vierähti tovi viinejä maistellen.

Täytyy sanoa, että chianti ei ole vielä hurmannut minua viininä, alueena kyllä.

Grevestä jatkoimme Castellina in Chiantiin. Sielläkin oli linnoitus, mutta sehän ei Italiassa ole mitään tavatonta.

Loppuiltapäiväksi ehdimme kotiin ja altaalle, sillä aurinkokin tuli esiin. Illaksi kävelimme taas kaupunkiin syömään. Suuntasimme ravintolaan, jonka täydet pöydät olimme bonganneet jo edellisenä iltana. Oli bongauksen väärtti. Mika söi vongolepastaa ja minä pizzan. Nam.

---

Maanantaina matkasimme Sienaan. Sienassa oli il campo ja väkee kuin pipoo. Pikkukaupunkeihin tottuneena, meinasi käydä autojen väistely hermoille. Kävimme Nanninilla espressoilla ja syömässä herkkuja. Kiipesimme kaupungintalon torniin ja ihmettelimme vilinää.

Maanantai-illaksi ehdimme vihdoin kotikaupungin torre grosseen, eli pääsimme jo toistamiseen sinä päivänä kipuamaan torniin. Huikeat maisemat. Ja jälleen huikeaa jäätelöä.

Meinasimme mennä taas hotellin viereiseen ravintolaan syömään, mutta sepä olikin kiinni. Huristelimme kiipeämisestä väsyineinä autolla kaupunginmuurin ulkopuolelle ja kävimme illallisella fiinihkössä ravintolassa. Antipastit puokkiin, mulle villisikapastaa ja miehelle perinteinen fiorentina-pihvi. Viinien kanssa hinnaksi tuli sille reissulle ennätykselliset 45 euroa. Siis yhteensä.

---

Tiistai. Lähtöpäivä.

Rauhallinen aamiainen, viimeiset auringot omalla terassilla. Ja lähtö. Nyyh.

Ajoimme Volterran kautta, joka oli oikein viehättävä kaupunki. Eikä sen viehättävyyttä vähentänyt se, että löysin itselleni ihanan Furlan laukun!

Volterrasta huristelimme suoraan länsirannikolle. Söimme lounaan merenrantaravintolassa ja ajelimme rantatietä kohti Pisaa.

---

Arrivederci!

- S-