Eräs kaverini pulpauttaa suustaan sammakoita säännöllisesti. Hän kutsuu sitä rehellisyydeksi. Hänen mielestään pitää aina sanoa niin kuin asia on. Ja jos asia on hänen mielestään niin, että joku on esimerkiksi lihava tai vastenmielinen, hän kokee suureksi velvollisuudekseen kertoa tämän "totuuden". Rehellisyyden nimissä, totta kai.

Tämä draamakuningatar käyttää muutenkin tehokkaita sanoja. Hän kammoaa jotain. Tai sitten hänen mielestään ruoka oli upeaa.

Olen joskus miettinut, että hänen elämässään kaikki on joko suurta ja mahtavaa tai sitten infernaalista. Hänelle ei koskaan ole kivaa. Hänellä on mieletöntä tai aivan hirveää.

Äärimmäisyyksien ihminen siis. Hänelle asiat ovat mustia tai valkoisia. Niin on myös rehellisyyden kanssa. Hänelle rehellisyys merkitsee äärimmäistä suoruutta. Suoruutta, joka täytyy oksentaa kuulijansa päälle. Kaikki muu on valheellista tai teeskentelyä.

---

Totta kai hän on pahoittanut monien ihmisten mielen. Joskus minunkin. Kaiketi hän ajattelee, että rapatessa roiskuu, tarkoitus pyhittää keinot tai että hän sitten hyvänä päivänään paikkaa totuudentorven aiheuttamat vahingot.

Mutta eihän se niin mene. Jos on sanonut miesystävälleen, että tämä on sängyssä nopeampi kuin Kimi Räikkönen tai naisystävälleen, että hän on niin lihava, että ällöttää, niin on turha luulla, että asia on anteeksipyynnöllä kuitattu. Sanoja ei saa kelattua takaisin. Vaikka kuulija pystyisikin lopulta antamaan anteeksi ja ajattelemaan, että sanat syntyivät vihasta tai väsymyksestä, niin usein jää kalvamaan pelko siitä, että sanoja kuitenkin tarkoitti mitä sanoi.

---

Minusta rehellisyys ei ole sitä, että sanoo kaiken ääneen. Rehellisyys on sitä, että kantaa vastuun sanoistaan. Rehellinen ihminen sanoo vain asioita, joiden takana voi seistä loppuun asti. Hän kantaa myös vastuun siitä, millaisia rektioita hänen sanansa muissa ihmisissä saavat aikaan. Rehellinen ihminen miettii, onko asia niin painava, että sen vuoksi pitää pahoittaa toisen mieli ja kenties pilata koko ihmissuhde. Joskus asia voi olla niin painava, että se täytyy sanoa. Joskus täytyy sanoa, että ei enää rakasta. Mutta tarvitseeko silloinkaan sanoa, ettei rakasta koska toinen on ruma, lihava tai kykenemätön?

---

Olen joskus keskustellut kaverini kanssa tilanteista tai ihmisistä, joiden kanssa olen joutunut punnitsemaan omaa rehellisyyttäni. Jos ystäväni tekee elämässään ratkaisuja, jotka ovat minusta huonoja, jopa idioottimaisia, niin pitäisikö minun sanoa asiasta? Kaverini mielestä tietysti pitäisi.

Itse olen pitänyt toistaiseksi joko asioita niin merkityksettöminä tai ko. ihmisiä itselleni niin tärkeinä, etten ole tälle rehellisyyden tielle vielä lähtenyt.

En tiedä johtuuko se pohjalaisesta ylpeydestäni, mutta olen ajatellut, etteivät minun neuvoni kuitenkaan saisi ihmistä muuttamaan omia valintojaan. Päinvastoin. Jos joku sanoisi minulle, että juoksen liikaa, juon liikaa tai tuhlaan liikaa, niin sisuuntuisin sanoista niin, että heittäytyisin kahta hillittömämmäksi.

---

Sitä pitsi, toisen ihmisen elämästä ei kuitenkaan koskaan tiedä kaikkea. Paha siinä on ruveta neuvomaan, vaikka omasta vinkkelistä asiat olisikin helppo järjestää järkevämmin. Se on niin, että ulkopuolisen mielestä asiat ovat aina helpompia kuin sen mielestä, joka sitä elämää itse elää. On helppo sanoa, että JSSAP (jätä se sika, ansaitset parempaa), kun ei ole itse rakastunut siihen sikaan.

---

Asiakkaani totesi kerran, että jokainen helvettinsä valitsee. Sanoissa oli roppakaupalla viisautta. Meillä jokaisella on helvettimme ja olemme ihan itse sen valinneet. Jos helvetti ei miellytä, jokainen sen voi itse myös vaihtaa. On viisampaa siis olla liikoja puuttumatta toisen helvetillisiin valintoihin, ellei ystävä sitten nimenomaan neuvoja pyydä.

Ja silloinkin kannattaa miettiä, miten ne sanansa valitsee. Rehellisyyden nimissäkin kannattaa olla joskus hienotunteinen. Vaikka tietäisi olevansa oikeassa.

Dr. Phil kysyy usein ihmisiltä, että haluaako tämä olla oikeassa vai haluaako tämä olla onnellinen. Usein hillitön halumme olla oikeassa ja sanoa viimeinen sana estää meitä olemasta onnellisia.

Itse olen mielummin onnellinen ystävistäni kuin oikeassa heidän elämänsä suhteen.

- S.