Nykyään on kauhean muodikasta käydä parisuhdekursseilla. En ymmärrä miksi. Minulle sanotaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. En ymmärrä miksi. Minulle sanotaan, että parisuhteen eteen työskentely on parisuhteen vaalimista ja sen ansiosta voidaan yhdessä kiertää parisuhteen karikot. Ymmärrän, mutta en ymmärrä sitä mitä tekemistä parisuhdekursseilla on asian kanssa.

Minusta parisuhdekursseille menevät parit ovat joko kaulaansa myöten pulassa tai sitten niin ällö-empaattisia, että oksennan ajatuksestakin. Ja jos on kaulaansa myöten p***ssa, niin eikö se kurssittelu olen vähän myöhäistä? Se on vähän niin kuin lukisi lapsenkasvatusoppaita, kun murkku on jäänyt kiinni naapurimummon potkimisesta. Ja jos mies haluaisi parisuhdekurssille suhteen ollessa kunnossa, niin olisin eropapereja väsäämässä heti. Ei se ole normaali mies sellainen, joka haluaa suhdettaan ruotia herätyskokouksen voimin!

---

En ymmärrä sitä, kun puhutaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä? Mitä ihmeen töitä? Kotitöitäkö? Vai tarkoittaako tämä sitä Nokia - connecting people, disconnecting families -hommaa, jossa tehdään parisuhteen eteen niin pirusti töitä toimistolla 24/7?

Mitä tämä parisuhteen eteen työskentely oikein on? Kuulostaa vastenmieleiseltä ja uuvuttavalta. Eikö riitä, että sitä tekee töitätöitä ja sitten vielä kotitöitäkin? Pitääkö parisuhteestakin tehdä joku pirun vaivalloinen suoritus? Eikö sen kuuluisi olla se osa elämää, jossa voisi vähän relata?

Uh, uuvuttaa jo ajatuskin siitä, että parisuhteeseen määriteltäisii työaika, jaettaisiin vastuut ja sitten puurrettaisiin yhdessä. Ja jos näin tehtäisiin, niin kumpi olisi pomo vai olisiko tämä sitä tiimihommaa, jossa vastuuta pakoillaan "tiimin" selän takana? Olisiko seksi vapaa-aikaa vai työtä? Jos se olisi työtä, niin voisiko kaiken muun parisuhdetyön korvata kenties seksillä? Joo, mä panostan meidän parisuhdetyössä tähän lakanoiden välissä riehumiseen, mutta jätän se keskustelun sitten vastaavasti vähemmälle.

---

Kerran eronneena voin sanoa, että se työskentely ei pitkän päälle korjaa asioita mitenkään. Se on kuulkaa tekohengitystä. Jos homma toimii, niin se toimii ilman raatamistakin. Toki pitää puhua. Toki pitää kuunnella. Mutta rajansa on silläkin. Kaiken maailman tunteiden vatvominen on aivan ylimainostettua. Miltä susta Susanna nyt tuntuu, kun miehesi sanoi noin tai näin? Jaa-a, mun tunteet voi vaihdella äärimmäisen vitutuksen tai laiskan innostuksen välillä sen mukaan olenko väsynyt, nälkäinen tai muuten hyvillä mielin. Siksi tunteita on turha ottaa liian vakavasti, ne nyt heittelevät muutenkin. Jos parisuhde perustuu sen varaan, "miltä musta nyt tuntuu", niin heikoilla mennään. Sehän on ihan biorytmien ja hormonien varassa se homma sitten.

Parisuhteessa on hyvä puhua. Mutta puheenaiheiksi riittävät:

- mitä toinen haluaa elämältään ja mitä itse haluaa?

- millainen on kummankin mielestä hyvä parisuhde?

- mitä merkitsevät seksi, ystävyys ja rakkaus ja millainen painoarvo on kullakin?

- ja missä menevät rajat?

---

Kun nämä olennaisimmat kysymykset ovat kirkkaana mielessä, voi parisuhteessa melko rauhassa keskittyä laiskotteluun. Toista kun ei voi muuttaa töitä tekemälläkään, eikä varsinkaan sillä.

- S.