Lueskelin viikonloppuna omaa vauvakirjaani. Siis sitä sellaista kirjaa, johon vanhemmat kirjoittelevat piltistään kaikkea ihanaa ja fiksua. Jotta lapsi sitten voisi isona lueskella, kuinka ihana ja fiksu hän on ollut jo vauvana. Ja jotta hän tietää, miten paljon hän on painanut kuuden kuukauden iässä. Se on varmaan olennaista.

Oma vauvakirjani on klsassinen: vaaleanpunainen Kulta-aika lapsuuden. Maija Karman kuvat. Ja äitini on täyttänyt opusta vähintäänkin tunnollisesti. Ehkä se informaation määrä on aiemmin estänyt huomaamasta tekstiä, josta suivaannuin nyt viikonloppuna.

---

Eräällä sivulla vanhempia pyydettiin kuvailemaan pilttinsä orastavia luonteenpiirteitä. Mitä tavallinen äiti tai isä lapsensa luonteesta haluaa sanoa? Mitä halutaan sanoa esikoisen tempperamentista? Jotain nättiä varmaankin? Jotain myönteistä? Ei kirjoihin ja kansiin kirjoita muistoksi, että karjui kuin hinaaja aina, kun ei saanut ruokaa sillä siunaamalla. Joo ei vai?

Minun kirjassani kuvailtiin luonteenpiirteitäni sanoilla: Äkkipikainen ja itsekäs.

Kiva. Tosi kiva. Asiaa olisi ehkä pehmentänyt hieman, jos perässä olisi seurannut jotain ns. positiivisena pidettyjä luonteenpiirteitä: seurallinen, utelias, aktiivinen... Ihan mitä tahansa. Mutta ei.

Minua kuvailtiin sanoilla äkkipikainen ja itsekäs.

---

Saatana. Tottahan se varmasti oli. Ja on ehkä vielä tänäkin päivänä. Mutta ei nyt jumalavita vauvakirjaan mennä rustaamaan "totuutta". (Lue totuus-aihetta käsittelevä blogi-kirjoitukseni).

Jos sinne totuus kirjoitettaisiin, niin jokaisen pötkylän vauvakirjassa seisoisi jotain tällaista: Itkee aina, jos on vähänkin nälkäinen, väsynyt tai muuten vaan. Nukkuu hyvin, jos sille päälle sattuu, muuten tykkää pitää vanhempiaan täysvalmiudessa. Tuijottelee käsiään typerästi ja heiluttelee niitä holtittomasti. Ulostaa aina säiliöautollisen, jos ollaan kaupungilla ja vaipat ovat loppu.

Sen sijaan vanhemmat kirjoittavat kirjaan: Ilmaisee itseään voimakkaasti ja tempperamenttia löytyy. Motorisesti erittäin lahjakas, löysi kätensäkin aiemmin kuin naapurin Tytti. Aineenvaihdunta toimii hyvin.  

---

Mutta minun äitinipä kirjoitti kirjaan, että olen äkkipikainen ja itsekäs. Keneltäköhän olen sen perinyt? Ei omena puusta kauas putoa.

-S.