Tein ryhtiliikkeen viime viikonloppuna. Liikunta alkoi taas, jos ei ihan vielä toden teolla, niin ainakin teolla. Muukin kuin kauppaan köpsöttely.

Ensisijainen motivaatiotekijä on se, että sairasloman aikana olen lihonut 3-4 kiloa. Orastava jenkkakahva ällöttää.

Painoindeksi näyttää edelleenkin sitä, että olen normaalipainon alarajoilla. Lihasten osuus painosta on erittäin hyvä. Eli siinä mielessä ei pitäisi huolestua.

Mutta minä en aio tällä kertaa odottaa, että 3 kiloa muuttuu 13 kiloksi.

Paras siis ryhdistäytyä nyt, eikä selitellä. Pitkiä kävelylenkkejä, sauvakävelyä ja pyöräilyä! Jälkitarkastus on 3.7. ja sen jälkeen saan toivon mukaan luvan juoksemiseen ja kaikkiin niin body-alkuisiin lajeihin, joita olen harrastanut.

Syksyllä motivaatiotekijänä onkin sitten toivon mukaan jo omien suoritusten parantaminen eikä makkarankarkoitus.

---

Eihän tässä hätäpäivää, minähän olen hoikka ja olen vain lihonut muutaman kilon. Itsepetosta!

Ihminen tuppaa selittelemään heikkouksiaan, paheitaan ja virheitään. Eipä tässä syytä huoleen ole, juon vain 2-3 lasia viiniä joka ilta, sehän on tissuttelua ja moni muu juo paljon enemmän. Sehän on terveellistä.

Eikä siinä mitään, jos vähän tekee kiusaa ex-puolisolleen. Eihän se nyt vielä huonoa ihmistä kenestäkään tee, sitä paitsi sen on ansainnut sen.  Ja kyllä lasten on ihan hyvä tietää, kuka tässä erossa on pyhimys ja kuka ei todellakaan ole. Kyllä 5-vuotiaskin sen ymmärtää!

Eikä siinä mitään, jos annan katteettomia lupauksia läheisilleni. Ei heidän sydämensä siitä rikki mene. Eivätkä ne oikeastaan ole olleet edes lupauksia. Ei siis ole minun syyni, jos pettyvät odotuksissaan. Kyllä sitä paitsi ihminen jaksaa odottaa minun sitoutmistani vaikka hautaan saakka, jos oikeasti rakastaa.

---

Päivän hyvä teko voisi olla se, että katsoisi aamulla peiliin ja kysyisi, minkä päivän pahan teon jättäisin tänään tekemättä.

Euro kerjäläiselle on helppo antaa. Hyvyys läheiselle (varsinkin sellaiselle, joka sitä ei ole ansainnut), on vaikeampi.

Kaikkein vaikein on kuitenkin katsoa peiliin ja todeta, että on joskus itsekäs paska. Useimmat eivät siksi edes katso, tyytyvät nyrppimään toisten vikoja. Ne kun on paljon helpompi nähdä.

Minä olen nyt nähnyt sen makkaran peilistä. Katsotaan, mitä näen huomenna.

Laulun sanoin: Makkarassa on kaksi päätä ja se toinen pää on tää ja se toinen pää on tää, sit' on vaikea ymmärtää. Toisesta päästä ku puraisee, niin se toinen pää se jää...

- S.