Leikkauksesta on nyt kolme viikkoa. Tuntuu kolmelta kuukaudelta. Uskomatonta, miten nopeasti olo voi parantua puukotuksen jälkeen.

Sairaalassa vietin yhteensä kaksi yötä. Tunsin olevani todella sairas. Se johtui siitä, että ympärillä olevat ihmiset olivat todella sairaita. Halusin nopeasti kotiin. Neurokirurginen on lohduton ympäristö, joka ei edistä toipumista lainkaan.

Meinasin pyörtyä ennen kotiin lähtöä. Se johtui siitä, että osaston lääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa kesäkuun loppuun. Kahdeksan viikkoa! Hoitajille asiaa ihmettelin, mutta he kai työpaineissaan pitivät minua vain hulluna. "Päässä sillä viiraa, kun haluaa lyhyemmän sairasloman."

Yhden naisen protestille ei ollut kunnon iskulauseita, sillä en tavannut neurokirurgia leikkauksen jälkeen, joten en tiennyt, mitä hän oli mennyt minulle tekemään. Oliko kenties kaikki välilevyni vaihdettu kerralla hiilikuituun. "Prkl, tää nainen hyppää täällä kahden vuoden välein eli pistetään nyt rivi näitä kyborgin varaosia, niin ei tuu heti uudestaan."

---

Kun oloni on parantunut päivä päivältä, on työikävä pahentunut päivä päivältä.

Minulla tulee aika pitkäksi. Siivotakaan ei voi koko aikaa. Aurinkokaan ei ole suostunut paistamaan joka päivä. Ja televisio-ohjelmista on vaikea saada elämäänsä mielekkyyttä.

Mulla on ollut ikävä sosiaalisia kontakteja ja aivopuuhaa. Rätti kädessä kulkeminen ei anna minulle älyllistä haastetta.

---

Lähes kaikki ystäväni ja avomieheni siihen päälle pitävät minua hulluna. "Siinä on ihminen, joka voisi nauttia kesästä hyvävointisena kotona ja jatkaa saikun jälkeen vielä kesälomalla. Ja hän haluaa töihin!"

Mies ei enää sano mitääm. Hän vain puistelee päätään. Hullu on ja hullummaksi muuttuu.

---

Taannoin kirjoitin siitä, että ne ihmiset, joilla ei ole ollut kipuja eivät ymmärrä kivun olemusta. Veikkaan, että ne ihmiset, jotka eivät ole koskaan olleet kahta kuukautta YKSIN kotona sairaslomalla, eivät ymmärrä sairasloman olemusta. Sairasloma ei ole kesälomaa.

Kesäloma on ansaittu. Se on kiitos ja palkinto edellisen vuoden työstä. Kesälomalla ei odoteta klo 8-16, että muut tulevat töistä kotiin. Kesälomalla päivän kohokohta ei ole aamupäivän Sydän paikallaan -sarja.

Sairasloma on kirous siitä, että on loukannut itsensä tai sairastunut. Sitä ei voi ajoittaa kalenteriinsa siihen kohtaan, kun kelit ovat suotuisat ja ystävätkin ovat joutilaina.

Sairasloma on muistutus siitä, ettet ole ihan terve. Ja muistutus siitä, että sairaana et ole aivan yhtä hyödyllinen kuin töissä.

---

Sairasloma syö naista. Seinät alkavat kaatua päälle.

Kun olet päivät yksin, joutuu jokainen sinulle soittava ihminen puheripulin uhriksi. Mies tulee väsyneenä kotiin, ja minä vaadin häntä seurustelemaan, juttelemaan, kuuntelemaan ja kiidättämään minua ihmisten ilmoille.

Lisäksi päivisin on ihan liikaa aikaa huomioida kotinsa puutteita. Minulla on lista kesken olevista sisustusasioista ja perusteellista siivousta vaativista kohteista. Osa listalla olevista asioista vaatii suurta fyysistä ponnistusta, joten olen ne nakittanut miehelleni. Hän ei ole vielä tarttunut työpäiviensä päätteeksi kaikkiin näihin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Se kiristää pinnaa. Jos mun on kerran pakko olla kotona, niin vois täällä nyt jumalavita olla siisti varasto!

Niin. Sairaslomalla on ihan liikaa aikaa ja energiaa tarttua lillukanvarsiin. Oikeita ajateltavia asioita ei ole. Kun ei ole elämää, niin sohvatyynyjen suoristelusta saan itselleen elämäntehtävän.

---

Sain perjantaina neurokiriurgilta luvan lyhentää sairaslomaani. Saan mennä 1,5 viikon päästä töihin.

Mielenterveys ja parisuhde pelastettu!

- S