Lopetin päiväkirjan pitämisen joskus teini-iässä. Tuntui turhalta vuodattaa syvimpiä tuntojaan ja ajatuksiaan tyhjälle paperille, kun saman saattoi tehdä myös ystävilleen. Ja toisin kuin tyhjät sivut ja kynä, ystävät myös antoivat palautetta. Kuuntelivat, mutta eivät olleet passiivisia.

Virtuaalimaailma on aina jotenkin sopinut minulle. En ole koskaan pitänyt keskustelupalstoja tai facebookia oikein ystävien korvikkeina tai elämän sisältönä, kun oikeaa sisältöä ei ole. Omalla kohdallani kyse on on jostain aivan muusta.

Sisältöä on elämässäni ylitsevuotavaisen paljon! Ystäviä, hyviä ja rakkaita sellaisia, on siunaantunut varsin paljon. Kavareita vielä enemmän. Kuuntelijoita, seuraa, olkapäitä, seuralaisia, menomonoja, arki-iltojen ja pyhienkin piristystä on ollut aina tarjolla. Kiitos siitä kaikille.

Ehkä minä vain olen niin ylitsevuotavaisen avoin, ylisosiaalinen ihminen, että mikään ei riitä. Ei ole montaa hetkeä, jolloin en olisi joko tekemässä jotain jonkun kanssa tai sitten puhelimessa puhumassa jonkun kanssa siitä, mitä olin tekemässä jonkun kanssa tai mitä olen tehnyt yksin.

Olen siis päättänyt hiukan armahtaa ystäviäni, ja vuodattaa elämääni tännekin, en aina pelkästään ystävilleni. Laajennan niin sanotusti reviiriäni.

Toivon mukaan tämä ei ole niin kuin nuoruuden päiväkirja: sivut tuijottavat hiljaa takaisin, enkä saa minkäänlaista vastakaikua. Sivujen toiminnallisuuteen en ole vielä ehtinyt perehtyä, mutta toivon mukaan täältä löytyy sellainenkin nippelinappeli, jonka kautta blogiini eksyneet voivat antaa minulle palautetta. Ja jos sellaista ei ole, niin toivon, että joku lukija saa ainakin kirjoitelmistani jotain ajatuksia ja jopa inspiraatiota, joka saa hänet innostumaan.

Itse olen innostunut juoksemisesta hyvän ystäväni ansiosta pari vuotta sitten. Yhdessä juoksemme keski-ikää pakoon. Tällä hetkellä harrastus on tauolla rasitusvamman vuoksi, mutta toivon mukaan pääsen maaliskuussa sovittamaan tennareita taas jalkaan. Siihen asti kirjoittelen muista liikuntaharrastuksistani, joihin tällä hetkellä kuuluvat etenkin taijista, joogasta ja pilateksesta vaikutteita saanut bodybalance, spinning ja pitkät kävelylenkit.

Käsityökipinän taas olen saanut jo lapsuudenkodissani äitini ansiosta. Hän ompeli lähes kaikki vaatteet itse, oikeasti jopa sukkahousut pikkusisaruksilleni... Nykyisin intohimoni on kutominen. Uusi työ on suunnitteilla yleensä jo siinä vaiheessa, kun edellinen on vasta aloitettu.

Kolmas intohimoni suuntautuu ihmisten, ihmisyyden ja ihmissuhteiden ihmettelyyn. Aihe on varsin laaja, myönnetään.

En tiedä, onko näillä intohimoillani mitään yhteistä tekijää. Mutta ajattelen kuitenkin, että niissä kaikissa riittää haastetta yhdeksi ihmisiäksi. Ja olen itse kokenut, että liikunta, käsityöt ja ihmiset ovat kaikki opettaneet minulle paljon itsestäni. Ja kuten juostessa voi päästä sellaiseen zeniläiseen rauhan tilaan, myös jonkun ihmisen kanssa voi joskus päästä sellaiseen zeniläiseen tilaan, jossa ei tarvita edes sanoja.

- S