Olin pitkästä pitkästä aikaa menossa lauantaina aamupäivällä Helsingin keskustaan paikallisjunalla. Hämmästyksekseni totesin, että juna oli aivan täynnä. Porukkaa oli enemmän kuin arkiaamuina tai iltapäivällä neljän jälkeen. Ei toivoakaan istumapaikasta tai edes seisomapaikasta vaunun puolella.

Heräsikin kysymys: Käyvätkö ihmiset enemmän shoppailemassa kuin töissä?

Juna ei näyttänyt olevan täynnä sinkkuja. Kokonaiset perhekunnat rynnistivät yhdessä kaupungille viettämään lauantaipäivää. Kaikki vauvasta murrosikäiseen oli otettu mukaan ja lähdetty kohti Helsinkiä! Täytyy toivoa, että edes puolet näistä käyttivät päivän kävelemällä kaupungilla kauniissa säässä, eivätkä ängenneet kauppoihin koko suvun voimin.

Saman asian olen huomannut myös Sellossa, Isossa Omenassa, Jumbossa ja Itäkeskuksessa, kun olen joskus niihin lauantaisin erehtynyt. Perheet viettävät lauantaipäivää (tai sunnuntaita) shoppailemalla yhdessä. Ostoksilla käyminen on yhteinen harrastus!

---

Ymmärrän, että shoppailu voi (varsinkin naisille) olla terapeuttinenkin kokemus, omaa aikaa joko yksin tai ystävän kanssa. Joskus. Mutta sitä en ymmärrä, miksi kauppoihin lähdetään koko perheen voimin. Se ei voi olla hauskaa. Se ei ola hauskaa ainakaan lasten mielestä (tai miehen), ja jos lapset eivät viihdy, eivät viihdy vanhemmatkaan.

Lahjotaanko nämä lapset hiljaisiksi spiceicessa ja heseissä? Vai törkätäänkö heidät kauppojen peuhupaikkoihin, jotta vanhemmat saavat viettää lauantaipäivän kulutusjuhlan merkeissä?

---

Meidän perheessä shoppaillaan yhdessä vain äärimmäisessä hädässä. Silloin todellakin tarvitaan jotain ja lapsi otetaan mukaan vain, jos hänen on pakko olla mukana sovitusta varten tai valitsemassa mieleistä haalaria. Jos shoppailu voidaan hoitaa niin, että vain toinen aikuisista lähtee kauppaan, se hoidetaan niin. Miksi käyttää molempien aikaa johonkin, jonka voi hoitaa yksinkin?

Ja nekin shoppailut hoidetaan, jos mahdollista, silloin kun lapsi on soittotunnilla eikä itsellä muutenkaan ole mitään hauskempaa tai hyödyllisempää tekemistä. Lauantait ovat aivan liian arvokkaita tuhlattavaksi moiseen. Ruokakaupassakin käymme mieluusti jonain muuna päivänä kuin perjantaina tai lauantaina. Ja vain kerran viikossa.

---

Hämmästelin joskus harrastuksiin liittyvää kyselyä, jossa ihmiset kertoivat harrastavansa suurinpiirtein oopperaa ja murtomaahiihtoa. Minusta on hassua sanoa, että harrastaa oopperaa, jos käy kerran vuodessa oopperassa ja hiihtämässä... nykyolosuhteissa vielä harvemmin.

Kyllä rehellisempää olisi, että suomalaiset sanoisivat harrastavansa shoppailua!

- S